Art Factory blog:
Tehtaan hengessä – Från fabriksgolvet

This is a blog in Finnish and Swedish about the art, food, events and life at the Art Factory. Take a look at the picutures and learn a few words in our languages!

 

Edu Kettunen: Takapihan tarinoita

09.10.2015 klo. 19:29

Today is
Thursday, September 20.
The time is 12:42, Good afternoon!

PORVOO hajanaisia pilviä +18

 

Olemme jo siinä vaiheessa syksyä että illat hämärtyvät jo selvästi aikaisemmin kun kuukausi sitten. Tämähän passaa sillä minulla on ulkoroihuja jotka sopivat Taidetehtaan vielä remontissa olevaan julkikuvaan kuin nappi silmään. Nyt ollaan kyllä todella urbaanin ääressä kun Taidetehtaan Acoustic -klubin sisäänkäynti on suoraan rakennustelineitten alla, valaistuna ulkoroihuillani.

 

Vi är redan i sådant skede av hösten att dagarna blir betydligt kortare än en mådad sen. Detta passar mig bra eftersom jag har några utelyktor som passar bra till Konstfabrikens fasad som ännu är under renovering. Det blir inte urbanare än såhär, när Acoustic -klubbens ingång ligger precis under byggnadsställningar, upplysta av mina utelyktor.

 

Itse Tehdassali on sisustettu roikkuvilla lyhdyillä, tuoleilla, pysty-, ja lastauslavoista tehdyistä pöydistä sekä baarilla. Tila on karuudestaan huolimatta todella tunnelmallinen. Jännitystä illan keikkaa varten lisää Edu Kettusen lavalla olevat kitarat sekä pyykkinarulla ripustettu kiertuepyykki.

 

Själva Fabrikssalen är inredd med hängande lyktor, stolar, olika bord och en bar. Utrymmet är väldigt stämningsfullt fast samtidigt väldigt karg. På scen ligger Edu Kettunens gitarrer och och ett bykband med turnébyk.
 

Kello on noin puoli seitsemän kun ihmisiä alkaa virrata paikalle. Keikkavieraat kyselevät että “olemmeko tulleet oikeaan paikkaan?”. No kyllä vaan, peremmälle olkaa hyvät! Vieraat käyvät istumaan tuoleille jotka hupenevat nopeaan tahtiin. Pitää siis tuoda niitä lisää. Ja vielä hieman lisää. Ja vielä hieman lisää. Hups, sali alkaakin olemaan kesken kaiken jo aivan täynnä, “tästä tulee suksee” ajattelen.

 

Klockan är ungefär halv sju då människor börjar strömma in. De frågar ifall de har kommit till rätt ställe. Javisst, stig på! Gästerna sätter sig vid stolarna som börjar ta slut i snabb takt. Vi behöver hämta flere stolar. Och några till. Och några till. Oij, salen börjar vara proppfull. "Detta blir en succee!" tänker jag.

 

“TÄMÄ ON SUKSEE!” julistaa klubin seremoniamestari Jocke Lybeck yleisölle. No sitähän minäkin. Kannatti tulla. Tai no töissähän minä olen mutta kannatti tulla töihin. Jocken puheen jälkeen alkaa linnunlaulu soida salissa ja yleisö odottaa jo kovasti Edu Kettusta lavalle. Mies kävelee edestakaisin takahuoneessa keskittyneen näköisenä. Vanha tekijähän Edu kyllä on, mutta uran ensimmäinen trubaduurikiertue jännittää kokeneempaakin muusikkoa aivan varmasti.

 

"DETTA ÄR EN SUCCEE!" utropar kvällens host Jocke Lybeck till publiken. Så tyckte jag väl. Det var värt att komma på plats. Eller på jobb är jag ju, men det lönade sig att komma på jobb. Efter Jockes tal börjar fågelsången spela, konserten närmar sig. På backstagen finns Edu själv. Har ser konsentrerad ut medan har går fram och tillbaka. Han är van med att spela konserter, men första trubadur turnén under hela karriären får även de mest erfarna musikerna att bli nervösa.

 

Edun viimein noustessa lavalle alkaa yleisö taputtamaan vimmatusti. Jotkut jopa huutelevat “Hyvä Edu!!” huutoja. Tai yksi siellä taisi kailottaa. Shine on you crazy diamond! Fiilis on katossa!

 

Publiken börjar aplodera vildt när Edu till sist stiger på scen. Några skriver även "Hyvä Edu!" och visslar. Eller kanske det bara var en galen pärla som gjorde det.. Men ändå, stämningen stiger i taket!

 

Edu aloittaa keikkansa jutskaamalla yleisön kanssa hieman kiertueestaan sekä illan tarjonnasta. Tämä jos mikä tuo artistin lähelle yleisöä. Jumantsuikka. Ihan kun vanhoja kavereita oltaisiin. Tämä olo pelkästään vahvistui Edun alkaessa soittamaan. Miehen lyriikat eivät jätä ketään tunteettomaksi. Kiertuepyykille on projisoitu Edun itse tekemiä videoita, ja tunnen kuinka kaikki aistit ovat mukana keikassa. Tunnen melkein ruohon ja äidin lihapullien tuoksun. Saattoihan se tietenkin olla viereisessä salissa tapahtuva catering tilaisuus, mutta kummiskin.

 

Edu börjar konserten med att tala med publiken om sin turné och kvällen utbud. Detta om något hämtar publiken nära artisten. Wow. Hel som om man skulle vara gamla polare. Kännslan blev bara starkare när han tog i gitarren och började spela. Han lyrik lämnar ingen kännslolös. Edus egengjorda videoklipp är projiserade i turnébyken och jag känner hur jag är totalt borttappad i konserten. Jag kan nästan känna gräset och mammas köttbullars doft. Eller så är det bara cateringen av det andra evenemanget i rummet brevid. Hur som helst.

 

Edun ensimmäisen setin jälkeen oli aika kuunnella kun Jocke Lybeck keskustelee Edun kanssa miehen musiikista, kiertueesta sekä urasta. Edun vastaukset olivat aitoja sekä selvästi ennalta harjoittelemattomia. Edun toinen setti on vähintään yhtä vahva ja muistan minkä takia mies ja kitara (ja loopperi) kombo on niin vahva. Ai että. Keikan jälkeen edu huudetaan ainakin kolme kertaa takaisin lavalle. Kolme. Viimeisen encoren jälkeen Edu jää jopa vielä hieman juttelemaan ihmisten kanssa. Mikä artisti. Mikä klubi. Mikä ilta. Pitää ensi kerralla muistaa tuoda enemmän tuoleja..

 

Efter första settet var det dags att lyssna på Jocke Lybecks intervju med Edu om hans musik, turné och karriär. Edus svar är genuina och tydligt inte övade. Kettunens andra set är minst lika bra som den första och jag kommer ihåg varför en man med gitarr (och en loopper) är en så stark kombination. Aij aij. Efter konserten aploderar publiken mannen tillbaka på scen åtminståne tre gånger. Tre. När sista encoren tar slut blir Edu ännu och tala med publiken om diverse saker. Vilken artist. Vilken klubb! Vilken kväll!! Måste komma ihåg och hämta mera stolar till nästa gång...



Blogin etusivulle