Näyttely käsittelee huolta ja inhimillistä myötätuntoa kaikessa elämässä ja siinä olemassaolon osassa, joka sitoo yhteen tai hajottaa harmonian. Kaikkea tätä tapahtuu ympärillämme päivittäin, niin isoissa kuin pienissä asioissa. Kohtaamme suuria katastrofeja, sotia, ympäristön tuhoutumista, katoavia lajeja, kuivuvia maita, tulvia, paossa olevia ihmisiä ja kodittomia, mutta myös hienoja kasveja, lintuja, eläimiä – luonnon pieniä kauniita ihmeitä.
Näyttely koostuu tussi- ja akryylimaalauksista sekä paperitöistä. Olen käyttänyt puoliabstraktia kuvakieltä ja osittain täysin figuratiivisia kuvia. Paperiteoksissa yhdistyvät japanilainen tussimarmorointi, niin kutsuttu suminagashi ja monotypia, eli yksinkertainen tussimaalaus.
Työskentelytapani on intuitiivinen ja ekspressiivinen. Samalla haluan myös mielelläni noudattaa tietynlaista niukkuutta. Kantavia elementtejä ovat tyhjyys ja avaruus, valo ja varjo, voima ja rauha. Maalaaminen itsessään saa inspiraatiota myös luonnosta ja ympärilläni olevista asioista. Paljaista oksista, kuluneesta asfaltista, tummista pilvistä, vanhasta vadista, naarmuuntuneista laseista, hangessa olevista jäljistä, mustista helmistä, valkoisista liljoista…
– Sofia Wilkman
Näyttelyä ovat tukeneet Valtion taidetoimikunta, Svenska kulturfonden ja Espoon kaupunki.
